...Mutta ei kuitenkaan Ruotsin lippu vaan syksyn satoa. Sinistä edustavat yllättäen mustikat, joita on tullu poimittua tutuille myytäväksi asti. Väittivät aiemmin, että mustikkasato voi jäädä tänä vuonna pieneksi, mutta paskan marjat. Sinistä pyörylää pukkaa puskista sen kun kerkiää poimia. Onneksi jossain vaiheessa iltaa tulee pimeä, että ei tarvitse enää poimia kun ei näe.
 |
| Kanttarelleja ja sekalaisia tatteja. |
Keltaista taas edustavat kanttarellit. Sanotaan, että kanttarelli ei kasva näin pohjoisessa, mutta katin kontit vaan sillekki lausahdukselle. Veikkaisin, että kyse on ennemminkin siitä, että pohjoisessa ihmiset eivät ole tottuneet poimimaan sieniä. Kanttarelli on myös varsin hyvä naamioituja syksyn pudottamien lehtien keskellä ja kai räikeän kirkas väri on myös aikanaan aiheuttanut ennakkoluuloja sienen myrkyllisyyttä kohtaan (tai sitten sienten on ajateltu olevan mätiä, koska rikki on keltaista ja rikin tuoksu yhdistetään vahvasti mätänemiseen). Kuvan sienet löytyivät odotetuilta paikoilta (polkujen varsilta kangasmetsästä).
Kädet on tässä postauksessa ihan tärkeässä roolissa - poimin nimittäin mustikat poikkeuksetta käsin. Sormet kyllä tahraantuvat, mutta marjat pysyvät ehjinä. Sienien poiminnassa on apuna veljeltä joululahjaksi saatu tupellinen sieniveitsi. MUTTA. Oon myös saanu tehtyä hieman käsitöitä, kuvien otto vaan unohtui. Projekti kyllä jatkuu vielä joten eiköhän siitä sitten kuvia seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti