Suppiksia

Metsässä jälleen, tällä kertaa mukaan tarttui suppilovahveroita. Pitää hyödyntää näitä ny kun on tarjolla. Nämä suppikset kasvoivat tuoreella sekametsä kankaalla, pienen ja suohon päättyvän mäen pohjoisrinteellä - eli niinku suppikset yleensäki.

Näitä on viety vastalahjaksi, syöty niin sienikeitossa kuin -pastassakin ja säilötty kuivaamalla. Kokonaissaalis oli jotain 10 litran luokkaa ja aika hyvin on kaikki jo käytetty tai säilötty. Ehkä voisi keksiä vielä jonku muunki ohjeen, jossa käyttää suppilovahveroa? Vaikkapa jotain tämän tyylistä.

Seuraavana viikonloppuna tarkistamaan Keski-Suomen sienitilanne. Jos vaikka löytäisi mustatorvisientä tai limanuljaskaa.

Ompeluksia varten pitäisi käydä ostamassa neula sekä parsinneula, että voisi jatkaa keskeneräisiä töitä loppuun. Jospas ne tässä joku päivä vaikka ehtisi käydä hakemassa...

Lisää syksyn satoa

Viikonloppuna ei ollut mitään sovittua ohjelmaa (hirvimerkin ammuntaa lukuunottamatta, läpi meni ongelmitta!) joten metsään kävi taas tie. Tällä kertaa saaliina oli lisää mustikoita (jotka myöhemmin jalostuivat hilloksi) ja läjä erilaisia sieniä.

Tatit nostivat jo päätään hiekan/turpeen alta, niistä koostuikin suurin osa sienisaalista. Mukana voi-, männynherkku- ja männynpunikkitattia. Näiden lisäksi löytyi muutama kanttarelli ja sienisalaattiainekset kangas- ja haaparouskusta sekä haperoista. Om nom nom. Suurin osa tateista paistettiin ja pakastettiin, mutta osaa yritän myös kuivata.

Mustikkaa ja äidin kasvimaalta vihanneksia.

Arvaa marja.

Äidin kasvimaalta löytyi mukaan myös porkkanoita ja sipuleita (itse kylvin nämäkin kylläkin) sekä marjapuskista puutarhavadelmia.

Vasemmalla on myös vähän erikoisempi marja, nimittäin pihlajanmarja (vaikka kuvasta voisikin luulla, että puolukka, mutta ei vielä). Ajattelin kokeilla, josko kettukarkkien teko onnistuisi kotona. Mehustuivat ainakin hyvin eli nyt täytyisi enää löytää se ohje...

Ehkä seuraavassa postauksessa niihin käsitöihinkin, uusin Suuren Käsityölehden numero sisälsi aikas hyviä ohjeita.

Sinistä ja keltaista

...Mutta ei kuitenkaan Ruotsin lippu vaan syksyn satoa. Sinistä edustavat yllättäen mustikat, joita on tullu poimittua tutuille myytäväksi asti. Väittivät aiemmin, että mustikkasato voi jäädä tänä vuonna pieneksi, mutta paskan marjat. Sinistä pyörylää pukkaa puskista sen kun kerkiää poimia. Onneksi jossain vaiheessa iltaa tulee pimeä, että ei tarvitse enää poimia kun ei näe.

Kanttarelleja ja sekalaisia tatteja.

Keltaista taas edustavat kanttarellit. Sanotaan, että kanttarelli ei kasva näin pohjoisessa, mutta katin kontit vaan sillekki lausahdukselle. Veikkaisin, että kyse on ennemminkin siitä, että pohjoisessa ihmiset eivät ole tottuneet poimimaan sieniä. Kanttarelli on myös varsin hyvä naamioituja syksyn pudottamien lehtien keskellä ja kai räikeän kirkas väri on myös aikanaan aiheuttanut ennakkoluuloja sienen myrkyllisyyttä kohtaan (tai sitten sienten on ajateltu olevan mätiä, koska rikki on keltaista ja rikin tuoksu yhdistetään vahvasti mätänemiseen). Kuvan sienet löytyivät odotetuilta paikoilta (polkujen varsilta kangasmetsästä).


Kädet on tässä postauksessa ihan tärkeässä roolissa - poimin nimittäin mustikat poikkeuksetta käsin. Sormet kyllä tahraantuvat, mutta marjat pysyvät ehjinä. Sienien poiminnassa on apuna veljeltä joululahjaksi saatu tupellinen sieniveitsi. MUTTA. Oon myös saanu tehtyä hieman käsitöitä, kuvien otto vaan unohtui. Projekti kyllä jatkuu vielä joten eiköhän siitä sitten kuvia seuraavaksi.

Polttava opetus

Totesin eilen illalla, että osa parvekkeellamme majailevista chileistä alkaa jo osoittaa kuivumisen merkkejä. Sadonkorjuuseen piti sitten ruveta iltahämärissä. Oikealla olevassa kuvassa näkyy koko poimimani sato, vasemmalta oikealle: Aji Fantasy (keltainen kellomainen), Red Savina (=täyttä kipua, pieni punainen) ja Hot Lemon (tunnetaan myös nimillä Lemon Drop ja Aji Lemon, keltainen pitkulainen).

Samaan syssyyn yritin sitten myös alkaa saalista jo perkkaamaankin, mutta hyvin nopeaa kävi ilmi, että tämä urakka ei luonnistu ilman hanskoja. Loppuilta menikin sitten käsienpesussa ja maitoa juoden (menin kokeilemaan nuolaista sormeani - not one of my brightest ideas).

Tänään hanskat hankittuani sitten uusi yritys ja tällä kertaa sato saatiin puhdistettua onnellisesti. Kuvamateriaalia vasemmalla (talouspaperin päällä on talteen otettuja siemeniä, jos mietityttää). Nyt menevät chilit sitten uuniin kuivumaan - ajattelin pitää vaan uuninluukkua auki ja tarvittaessa laittaa uuniin miedon lämmön (~50 astetta). Kuivatusta chilistä saa sitten hyvää rouhetta ja jauhetta, jota on helppo annostella ruokiin.

Näistä chileistä sen verran, että Aji Fantasy ja Red Savina on pistetty alkukeväällä (taisi olla helmikuu) kasvamaan sieministä ja Hot Lemon taas on talvehtinut (kasvatettu siemenistä viime vuonna). Omin käsin viljeltyä tavaraa siis, kaikki tyynni.

Tarinan opetus: Käytä niitä hanskoja prkl!

Alkuselvittelyä

Itse poimittu! Massiivinen suppilovahvero, syksy 2013.

 

Hei, olen Krista, oululainen biokemian opiskelija (vielä ensi kevääseen). Netissä kuljen kuitenkin mieluummin nimimerkillä Kyria, siitä blogin URL:kin. Käsillä tekeminen, kaikissa muodoissaan, on ollut aina mukana kuvioissa - Enemmän tai vähemmän riippuen vapaa-ajan määrästä. Nykyään se on kuitenkin tärkeä rentoutumis- ja keskittymiskeino.

Idea tähän blogiin on ollut mielen perukoilla jo pitkään, mutta vasta hiljaittain aloitettu yhteisblogin pito (Tämä) oli se tarvittava potku persuuksille. Tarkoituksena olisi pitää tätä blogia hieman päiväkirjamuotoisena, lyhyitä tai pitempiä päivityksiä sisältävänä. Kuitenkin niin, että kädet ja käsillä tekeminen liittyvät jotenkin jokaiseen päivitykseen. Päivittämistahti riippuu täysin vapaa-ajasta ja sen määrästä.

Katotaan mitä tästä nyt tulee.
 -Krista/Kyria

PS. Now playing: Blind Guardian - Nightfall in Middle-earth (Full Album)
PPS. Nähtäväksi jää kuinka nopeasti tämä blogi löydetään ;)